Erikoisteräksen valmistusprosessi vaihtelee terästyypin ja suorituskykyvaatimusten mukaan. Seuraavassa on joitain yleisiä erikoisteräksen tuotantoprosesseja:
1. Sulatus:
Raaka-aineen valmistelu: Valitse raaka-aineiksi korkealaatuinen rautamalmi, romuteräs, seoselementit jne. Testaa ja seulo tarkasti raaka-aineiden koostumus ja laatu varmistaaksesi, että ne täyttävät erikoisteräksen tuotantovaatimukset.
Sulatus: Yleisiä sulatusmenetelmiä ovat valokaariuunisulatus, konvertterisulatus jne. Sulatusprosessissa raaka-aineet sulatetaan sulaksi teräkseksi korkeassa lämpötilassa ja sopivat määrät seosalkuaineita, kuten kromia, nikkeliä, molybdeeniä, vanadiinia jne. Lisätään terästyypin vaatimusten mukaisesti säätämään teräksen kemiallista koostumusta ja antamaan sille erityisiä ominaisuuksia.
Jalostus: Sula teräs sisältää yleensä tietyn määrän epäpuhtauksia ja kaasuja, ja se on jalostettava. Jalostusmenetelmiin kuuluvat LF-uunipuhdistus, VD-tyhjiökäsittely jne. LF-uunipuhdistuksella voidaan poistaa epäpuhtaudet sulasta teräksestä lisäämällä kuonaa muodostavia aineita ja sekoittamalla, kun taas VD-tyhjiökäsittelyllä voidaan vähentää kaasupitoisuutta sulassa teräksessä tyhjiöolosuhteissa ja parantaa puhtautta. teräksestä.
2. Valu:
Painevalu: Kaada jalostettu sula teräs valmiiksi valmistettuun muottiin ja jähmetä se luonnollisella jäähdytyksellä tai pakkojäähdytyksellä. Painevalulla voidaan valmistaa erikoisteräsvaluja, joiden muoto on monimutkaisempi, mutta tuotannon tehokkuus on suhteellisen alhainen, ja tuotteen mittatarkkuuteen ja pinnan laatuun voi jossain määrin vaikuttaa.
Jatkuva valu: Jalostettua sulaa terästä ruiskutetaan jatkuvasti vesijäähdytteiseen kiteyttimeen kuoren muodostamiseksi kiteyttimeen. Valettu kuori vedetään sitten ulos kiteyttimestä aihion vetimellä. Toissijaisen jäähdytyksen ja leikkauksen jälkeen valmistetaan jatkuvatoimisia valettuja kuoria. Jatkuvalla valulla on korkea tuotantotehokkuus, alhaiset kustannukset ja vakaa tuotteen laatu. Se on yleisesti käytetty valumenetelmä erikoisterästuotannossa 1.
3. Takominen:
Lämmitys: Kuumenna aihio tai harkko sopivalle lämpötila-alueelle, yleensä yli 1000 astetta, jotta se on hyvä plastisuus. Lämmityslämpötilan ja -ajan hallinta on erittäin tärkeää. Liian korkea lämpötila saattaa aiheuttaa teräksen rakeiden kasvua ja vaikuttaa sen suorituskykyyn, kun taas liian alhainen lämpötila lisää teräksen muodonmuutoskestävyyttä ja vaikeuttaa sen takomista.
Takominen: Käytä taontalaitteita, kuten ilmavasaraa, kitkapuristinta, hydraulipuristinta jne., lämmitetyn teräsaihion takomiseen. Useiden taontaprosessien, kuten turvotuksen, vetämisen, lävistyksen, taivutuksen jne. avulla teräksen muotoa ja sisäistä rakennetta muutetaan tiheämmäksi ja tasaisemmaksi, ja teräksen mekaaniset ominaisuudet paranevat.
4. Lämpökäsittely:
Hehkutus: Erikoisteräksen kuumentaminen tiettyyn lämpötilaan ja sen sitten hitaasti jäähdyttäminen poistaaksesi teräksen sisäisen jännityksen, vähentääksesi kovuutta ja parantaaksesi sen käsittelykykyä. Parametrien, kuten hehkutuslämpötilan ja jäähdytysnopeuden, valinta riippuu terästyypistä ja erityisistä suorituskykyvaatimuksista. Esimerkiksi joillekin erikoisteräksille, joilla on korkea kovuus ja vaikea työstö, vaaditaan korkean lämpötilan hehkutuskäsittely kovuuden vähentämiseksi ja myöhemmän käsittelyn helpottamiseksi.
Karkaisu: Erikoisteräksen kuumennus korkeaan lämpötilaan ja sen nopea jäähdyttäminen jäähdytysväliaineessa, kuten vedessä tai öljyssä, teräksen rakenteen muuttamiseksi ja sen kovuuden ja lujuuden parantamiseksi. Karkaisulämpötila, jäähdytysnopeus, sammutusaine ja muut tekijät vaikuttavat suuresti erikoisteräksen suorituskykyyn, ja niitä on säädettävä tarkasti erityisten terästyypin ja suorituskykyvaatimusten mukaisesti.
Karkaisu: Karkaisun jälkeen erikoisteräksellä on yleensä korkeampi kovuus ja hauraus, ja se on karkaistava. Karkaisussa karkaistu teräs kuumennetaan tiettyyn lämpötilaan, pidetään lämpimänä jonkin aikaa ja sitten jäähdytetään. Karkaisu voi vähentää teräksen haurautta, parantaa sen sitkeyttä ja plastisuutta sekä eliminoida karkaisuprosessin aikana syntyvän sisäisen jännityksen. Karkaisulämpötilan ja -ajan valinta riippuu erikoisteräksen tyypistä ja suorituskykyvaatimuksista.
5. Pintakäsittely:
Peittaus: Käytä happoliuosta epäpuhtauksien, kuten hilseilyn ja ruosteen, poistamiseen erikoisteräksen pinnalta, jolloin teräksen pinta on puhtaampi ja sileämpi. Peittauksen jälkeen erikoisteräs on pestävä ja neutraloitava jäännöshapon poistamiseksi ja teräksen korroosion estämiseksi.
Galvanointi: Sinkkikerroksen pinnoittaminen erikoisteräksen pinnalle voi parantaa teräksen korroosionkestävyyttä. Galvanointia on kaksi: kuumasinkitys ja sähkösinkitys. Kuumasinkityllä on parempi korroosionestokyky, mutta prosessi on suhteellisen monimutkainen ja kustannukset korkeat; sähkösinkitys on yksinkertainen prosessi ja alhaiset kustannukset, mutta korroosionestokyky on suhteellisen heikko.
Pinnoite: Orgaanisen pinnoitteen tai epäorgaanisen pinnoitteen, kuten maalin, muovin, keraamisen jne., levittäminen erikoisteräksen pinnalle voi parantaa teräksen korroosionkestävyyttä, kulutuskestävyyttä, korkeita lämpötiloja ja muita ominaisuuksia. Pinnoitteen valinnan tulee perustua erikoisteräksen käyttöympäristöön ja suorituskykyvaatimuksiin.
Näin valmistetaan erikoisterästä. Jos haluat tietää lisää erikoisteräksen tuotantoprosessista ja ominaisuuksista, kiinnitä huomiota osoitteeseen www.jstisco.com !